Lightminded

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon. Ystävä menehtyi, lääkkeitä lisättiin. Paino nousi hurjaa vauhtia, yhtä nopeasti kuin pahimpien anoreksia-kausien jälkeen. Nyt taas pää huutaa kuinka mun pitäisi ravata ympäri huonetta ja kipata ruoat roskikseen. Miten parantuminen voi tuntua näin pahalle? Huomenna menen kotilomille, ja syöminen kotona ei ole mun bravuuri. Puhetta olisi myös lemmikistä jonka haluaisin tänne hankkia. Olisi hyvä saada rytmiä päivään ja kaveri jonka viereen voi käpertyä illalla. Mulle on kehittynyt myös uusi rituaali liikunnan suhteen, joka toistuu epäsäännöllisen säännöllisesti. Laitan YouTube-videon tai Netflixin pyörimään ja alan juoksemaan paikallani. Terapeutillekkaan en vuodata, sanoin sille tänäänkin vain "Voinko lähteä" kahdesti lopuksi. Haluaisin kirjoittaa mutta sanat sekoittuvat päässä puuroksi, ulostan niitä huomenna tänne lisää kunhan saisin nukuttua. Ainiin, seuratkaa mun Instagram-tiliä, sinne saatan joskus laittaa kuvia: https://www.instagram.com/lovely.hell/

Its a trap

Heräsin aikaisin ja piirsin kasvot paikalleen. Itsesääli 6/5 ja niin paska olo. Tahon pohjattoman pullon josta voin juoda loputtomiin. Aina on uusia odotuksia ja mikään ei toteudu. Oon kiittämätön paska. New day new disappointment.

Cigs and a book

Tämä päivä oli paskaa. Toivottavasti huominen on parempi.

Soul is just a word for something attached to body

Oon sairastanut vaihtelevasti anoreksiaa ja bulimiaa pari vuotta. Ikää on kohta 17 kesää täynnä. Takana on yli
10 osastojaksoa,  jotkut pitempiä ja jotkut lyhyempiä.
Anoreksia on aina ollut mulle jotenkin "ihanteellinen" vaihtoehto. Syömättömyys tarkoittaa mulle pääsylippua kauneuteen kivun kautta. Jotain turvaa ja syliä johon mä juoksen silmät kyynelissä. Kun ystävä jättää, anoreksia on vierellä. Kun oon avuton, yksin, peloissani, tai muuten vaan paskana mun pitää saada toi oma syömättömyyden kupla, jossa mä elän melkein koko ajan.

Tänään oon pessyt pyykkiä, meikannut ja maannut sängyssä tekemättä mitään. Ai niin. Ja oksentanut. Piti nähdä kavereita mutta marttyyrimaisesti mä kuvittelen kuinka mun kuuluu laihtua. V***u mä osaan olla lapsellinen. Tekisi mieli juoda.

Tänään päätin aloittaa tän blogin. Tahdon päästää tän kaiken ilosuruentiedä- sekoituksen tekstinä ulos oksennuksen sijaan.